lauantai 6. syyskuuta 2014

#kutsumua -haaste

No niin, viimein rauhallinen ilta kotona ja aikaa kirjoitella. Kaikki olette varmasti huomanneet lukiolaisten liiton #kutsumua -kampanjan kiusaamista vastaan. Päätin itsekin nyt ottaa osaa kampanjaan, ihan niillä perusteilla että yläaste oli surkeinta ja kamalinta aikaa elämässäni, kun lukio taas oli parhainta ja kasvattavinta aikaa.
    Ihmettelen tosin sitä miksi nimenomaan lukiolaisten liitto on ottanut tämän kiusaamisen vastustamisen asiakseen, koska ainakin omasta kokemuksestani puhuen omana lukioaikanani en koskaan nähnyt ketään kiusattavan. Yläaste on varmasti kaikille sitä aikaa, että silloin kiusataan ja haukutaan - eikä ihme, ollaanhan siinä iässä vielä todella lapsia eikä elämänkokemusta tai fiksuutta pahemmin vielä ole kertynyt. Toki tämä vaikuttaa kaikenikäisissä porukoissa, tähän osallistuu niin ylä- ja ala-aste ikäisiä kuin myös niitä, joiden lukioajatkin ovat jo takana päin.

 Sitten tähän omaan osallistumiseeni. Kuten jo ylempänä mainitsinkin yläaste oli tähänastisen elämäni kamalinta aikaa, niin kiusaamisen kuin henkilökohtaisten ongelmien suhteen. Olen aina ollut pyöreä, joten totta kai olin monen silmissä se läski ja ruma. Nämä samat sanat olen nähnyt todella monen muunkin henkilön #kutsumua -kuvissa, joten ajattelin etten itse laita näitä sanoja. Valitettavasti siis kiusaajani ja haukkujani silloin peruskoulussa eivät olleet kovinkaan omaperäisiä tai kekseliäitä haukkumanimien suhteen. Pakko kuitenkin mainita, että 7. luokalla eräs luokallani ollut poika haukkui minua Klonkuksi, koska minulla oli mustavihreät hiukset... no, tästä voisi melkein antaa palkinnon siitä kekseliäisyydestä.



Tässä minun kuvassani siis ei suoranaisesti lue sanaa, jolla minua olisi haukuttu. "Yksinäinen" kuvaa enemmänkin sitä mitä itse koin tuona aikana. Minulla ei koskaan ole ollut ns. parasta ystävää, jolle olisin voinut kaikki ilot ja surut jakaa. Seilasin enimmäkseen muutamien kaveriporukoiden välillä, enkä kunnolla kokenut kuuluvani mihinkään. Toki minulla oli kavereita, mutta olin silti yksinäinen. Olin myös esiteininä ja teininä kova ihastumaan ja päiväkirjastani löytyykin kirjoituksia niiltä ajoilta, joissa lukee "olen ihan rakastunut tuohon yhteen poikaan" ja seuraavana päivänä olin kirjoittanut "se poika on ihan kusipää, en enää koskaan ihastu keneenkään".
     Nuo ongelmat ovat siis jo onneksi kaukana takana päin ja nyt elän neljättä vuotta maailmani ihanimman miehen kanssa. Siispä se sana, joka minuun kuuluu nykyisin liittää on tuo "onnellinen". En voi sanoa vieläkään että elämä olisi ruusuilla tanssimista tai helppoa, mutta enää en ole yksinäinen vaan olen oikeasti onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Tähän liittyen pidänkin yhden asian vielä salaisuutena, jonka paljastan myöhemmin myös täällä blogini puolella...

Tässä vielä loppuun ohjeet tähän haasteeseen:

1) Ota kuva itsestäsi ja kahdesta sanasta. Yksi sana kuvaa sitä lokeroa, johon sinut on yritetty tunkea, ja toinen sellaista asiaa, jonka tahtoisit muiden itsessäsi näkevän.
2) Vedä sitten viiva ensimmäisen sanan yli. Jos haluat, kuvatekstissä voi jakaa pidemmän tarinan.
3) Jaa kuva tunnisteella #kutsumua ja haasta kaverisi mukaan.


♥ MortuusAmor

1 kommentti:

  1. Tulipa kurja fiilis, että yläasteajan koit noin, mutta sitäkin paremmalta tuntuu lukea mitä nyt kuuluu. Ehkä noista kiusausongelmista olisit voinut puhua suoraan jo aikanaan, kun sitä aina kuitenkin haluaisi auttaa.

    VastaaPoista